Tänne tulee kaikki tarinat, kannattaa ensin kirjoittaa tarina esim. Docsiin koska kommenttikentällä on paha tapa poistaa joitain kommentteja itsekseen. Jokaisesta tarinasta saat 25-50p (pistettä) joita voit käyttää kaupassa. Eipä siinä muuta, kirjoittamaan vaan!
Sivu latautuu
Tervetuloa KK:seen, soturikissaroolipeliin jossa voit seikkailla Lilja- tai Lintuklaanin parissa. Toivottavasti viihdyt hyvin!
Seljis
Moikka Kuu! Saat 30p, koska tarina oli sopivan pituinen ja helppolukuinen, vaikka kirjoitusvirheitä olikin useampi.
Kuu
Rastastassu -Liljaklaani
Rastastassu ei ollut koskaan harjoitellut yhtä ahkerasti kuin nyt. Hän halusi olla soturi ja jos hän olisi tarpeeksi taitava kuun loppuun mennessä hänestä tulisi soturi! Siihen oli siis enää kaksi yötä! Eväliuske oli myöntänyt että hän oli jo ihan hyvä mutta se ei riitä.
Oli jo aika pimeää joten Rastastassu päätti lähtä leiriin. Leirissä hän meni kertomaan emoleen että hänestä tulisi kohta soturi. Emo katsoi häntä ylpeänä. ”Minun pikku soturini”hän sanoi hieman haikeana. Rastastassu katsoi emonsa harmaantunutta kuonoa. ”Sinun pitäisi kyllä nuoremmille sotureille tilaa ja muuttaa vanhusten pesään. Olet sen ansainnut ja olet jo vanha.”Rastastassu sanoi emolleen. ”Olet oikeassa. Jos kävelen paljon tassujani alkaa särkeä.”
Rastastassu meni pesäänsä nukkumaan. Aamulla hän jatkaisi saalis- ja taisteluharjoituksia ja vahvistaisi murtunutta jalkaansa.
(Tää on aika huono mut en keksi mitää)
Seljis
Punarintasydän ~ Lintuklaani
Makasin pentutarhan edustalla puoliunessa ottamassa aurinkoa. Tunsin pentujen liikehdinnän vatsassani, tietäen niiden syntyvän pian. Suljin silmäni hetkeksi. Kun avasin ne, näin Lumihipun seisovan edessäni. Hymyilin hänelle. ”Hei Lumihippu!” tervehdin kollia. ”Hei”, Lumihippu vastasi. Aloin sukimaan itseäni puhtaaksi. ”Pennut syntyvät pian”, naukaisin Lumihipulle. ”En malta odottaa sitä..” hän vastasi. Lopetin itseni sukimisen ja nousin istumaan. ”Taidan hakea jotain syötävää”, sanoin. ”Minä voin hakea sinulle-” Lumihippu tokaisi. ”Pärjään kyllä itsekin riistakasalle ja takaisin”, sanoin kollille. ”Okei sitten”, hän huokaisi. Nousin seisomaan ja lähdin tallustelemaan riistakasalle raskain askelin. Päästyäni perille otin riistakasasta pulskan hiiren. Laahustin hiiren kanssa takaisin pentutarhalle. Kellahdin maahan makaamaan ja aloin repiä hiirestä paloja, jotta sitä olisi helpompi syödä. Kun olin syönyt hiiren suljin silmäni ja koitin saada unta. Pentujen liikehdintä kuitenkin häiritsi minua sen verran, etten saanut unta. Aurinko alkoi jo laskea iltaa kohden. Nousin ja päätin lähteä pienelle kävelylle. Kävelin ulos leiristä ja lähdin laahustamaan kohti rantaa. Askeleeni olivat raskaita ja olin väsynyt. Kapusin rikkinäisen puolisillan päähän. Istahdin katselemaan järven maisemia. Näin kaukana järven toisella puolen, Liljaklaanin reviirillä, juoksemassa pieniä hahmoja. Ne olivat luultavasti liljaklaanilaisia. Yksi kissoista oli todennäköisesti Perhonviiksi, yksi Liljaklaanin nopeimmista sotureista. Hän on ystäväni, oppilaasta asti, kun tapasimme kokoontumisessa ensi kertaa. Päätin lähteä takaisin leiriin. Koitin juosta, mutta en pystynyt pentujen vuoksi. Kävelin hitaasti ja rauhassa leiriin. Leirissä tunsin yhtäkkiä vatsassani oudon tunteen. Koitin päästä nopeasti pentutarhaan. *Ei kai… Pennut.. Ne taitavat- SYNTYÄ?!*
* * *
Vapisin pelosta, sekä supistusten voimasta. Tuijotin tyhjyyteen, tietämättömänä mitä täytyisi tehdä. Seuraava supistus iski, ja kuulin Pilviloisteen maukaisevan jollekin, hieman kärttyisenä; ”Ensimmäinen pentu syntyy!”
”Kun se tulee ulos, näykkäise sikiöpussi rikki hampaillasi.”
”Selvä, Pilviloiste”, kuulin jostain kaukaa parantajan ja jonkun kollin keskustelun.
Vuoteelle putkahti pieni, märkä mytty.
”Naaras”, kolli vastasi. ”Sinun täytyy nuolla sitä, Lumihippu!” Pilviloiste tiuskaisi. *Lumi.. hippu?! Oliko hän kenties.. Huomannut ja hakenut apua? Ja joutunut auttamaan Pilviloistetta?*
Lumihippu nuoli pikkuruista naaraspentua.
Hän nosti sen ja laski vatsani viereen. Toinen, ja viimeinen, supistus iski, ja toinen pentu syntyi. ”Kolli”, Pilviloiste sanoi ja laski toisen pennun viereeni. Käännyin varovasti nuuhkaisemaan ja katsomaan pentujani. Pentujen haju oli paras haju, minkä olen koskaan haistanut. Kiedoin häntäni vastasyntyneiden pentujeni ympärille. Painoin ne tiukasti vatsaani vasten, ja tunsin kuinka pentuni alkoivat imeä. Käännyin varovasti katsomaan Lumihippuun, kun Pilviloiste lähti. Näin hänen hymyilevän. ”No?” sanoin kollille.
”Mitä?” Lumihippu kysyi. ”Miksi nimeämme ne?” kysyin. ”Mmmh… Hmmmh..”
”No?”
”En tiedä..”
”Koita nyt vain keksiä.. ihan vain jotain?”
”Umm…… Mmmm… Hmmmmm… Vadelmapentu?” Lumihippu sanoi ja osoitti pientä, harmaata kollipentua. Nyökkäsin. ”Toinen voisi olla.. Nuppupentu?”, sanoin Lumihipulle.
”Tuo naaras näyttää ihan sinulta..” Lumihippu sanoi hymyillen. Hän kosketti nenällään kummankin pienokaisen päälakea. ”Olen ylpeä heistä..” sanoin Lumihipulle. ”Minäkin”, hän vastasi.
Olimme hetken hiljaa, katsellen pentuja. Yhtäkkiä päätin sanoa jotain:
”Lumihippu..”
”Niin, Punarintasydän?”
”Minä.. rakastan sinua..”
”Ai.. Minäkin.. Sinua..”
Käännyin katsomaan muualle. Kuulin yhtäkkiä jonkun huutavan Lumihippua leiriaukiolta. ”Minun.. Täytyy mennä- ” Lumihippu naukaisi hieman apean kuuloisena. Katsoin kollin perään hänen lähtiessään juosten pentutarhasta. *Lumihippu on niin.. Ihana.. Ja komea.. *
Koitin saada unta, sillä en ollut nukkunut hetkeen. Pilviloiste kuitenkin tuli tarkastamaan minun ja pentujeni voinnin. Hänen lähdettyään pesästä nukahdin äkkiä sikeään uneen.
//Pitkästä aikaa vhä piempi tarina:DD ois pitäny laittaa tää jo eile mut sain valmiiks vasta ny joten.. No kuiteski, Kk:n ekat syntyneet pennut! Ja kyllä, tossa on 500 sanaa. Kirjotan seuraavan kerran Perholla, kunha vaan saan inspii, motii ja aikaa:)
Seljis
Hei Kuu! Saat 35p, koska tarina oli helppolukuinen.
Kuu
Rastastassu – Liljaklaani
Rastastassu oli innoissaan. Tänään häntä testattaisiin ja jos hän läpäisisi testin hänestä tulisi soturi! Hän toivoi että hänestä tulisi Rastasmyrsky tai ehkäpä Rastaskynsi koska se kuulostaa pelottavalta.
Eväliuske johdatti Rastastassun metsään. ”Haen sinut kun aurinko on korkeimmillaan”hän tokaisi lyhyesti ja jätti Rastastassun kuuntelemaan hänen etääntyviä askeleitaan.
Rastastassu oli saanut saaliikseen kolme hiirtä, myyrän ja kaksi lintua. Eväliuske mittaili saaliita katseellaan. Sitten hän nyökkäsi.”Hienoa ylitit odotukseni”ja ensimmäistä kertaa Eväliuskeen äänessä kuului hitunen ylpeyttä. Rastastassu röyhisti rintaansa.
Rastastassu oli koko päivän ahkeroinut ja kuun noustessa hänestä tulisi oppilas! Rastastassun emo tuli hänen luokseen. ”Voi ei nyt sinusta tulee niin iso ettet enää tarvi minua”hän sanoi surullisena. ”Tottakai tarvitsen sinua emo”Rastastassu puski emoaan hellästi.
Salaatti🥬🥬
Moikka irina! Kiitos ihanista tarinoista, ne olivat molemmat hyvin kirjoitettuja ja niissä tuli hyvin esiin ei vain kirjoitettavan hahmon luonne,mutta myös muiden hahmojen luonne ja piirteet. Saat molemmista 40p, eli yhteensä 80p
//ps seljis käski sanoo et jatkaa heti ku ehtii
Irina~
Ohdaketassu ~ Liljaklaani
Näiden täytyi olla surkeimmat yöunet mitä Ohdaketassu oli ikinä nukkunut. Hän oli illasta yrittänyt tehdä uutta sammalpetiä itselleen, sillä oli ensimmäisen yönsä oppilaana nukkunut jonkun vanhan oppilaan ummehtuneilla sammalilla eikä todellakaan haluaisi tehdä niin tulevaisuudessa. Ainoana ongelmana oli vain ollut se ettei kukaan ollut vielä kerennyt opettaa hänelle sammalpedin valmistamista, joten tuloksena hän oli nukkunut möykkyisellä, epätasaisella ja joistakin kohdista rikkinäisellä pedillä, sillä ei tietenkään ollut vielä päässyt hakemaan uusia ja puhtaita sammalia itselleen. Koko yön oppilas oli vain kääntyillyt ja vääntyillyt, yrittänyt puskea petiään kasaan, luovuttaen, käyden nopeasti ulkona tuulettumassa sillä ärtymys oli kasvamassa räjähdysmäiseen pisteeseen, palaten sitten takaisin sisälle ja yrittäen saada uudestaan unen päästä kiinni.
”Huomenta Ohdaketassu! Nukuitko hyvin?” Perhonviiksen tervehdys havahdutti oppilaan horroksestaan ja hän haukoitellen pudisti päätään. Hänen mestarinsa pirteä ilme valahti ja tuo istahti oppilaansa viereen oppilaiden pesän edustalle. Ohdaketassun ei tehnyt mieli kertoa heti aamusta epäonnistumisestaan niinkin yksinkertaisen tehtävän parissa kuin pedin valmistamisessa, joten tyytyi vain kohauttamaan olkiaan ja venytteli edellispäivältä kipeytyneitä raajojaan.
”Joskus minä vain nukun huonosti”, hän sanahti, kun huomasi naaraan yhä odottavan selitystä huonoille yöunille.
”No, aloitetaan tänään sitten hieman rauhallisemmin että ehdit kunnolla heräämään keskipäivään mennessä. Ajattelin että voisimme käydä reviirikierroksen loppuun ja hakea sitten koko leirille puhtaita sammalia varastoon”, Perhonviiksi selosti ja nousi takaisin tassuilleen, valkoisen hännän heiluen laiskasti puolelta toiselle. Ohdaketassu voihkaisi mielessään, hänen lihaksiaan särki niin kovasti eilisen reviirikierroksen jäljiltä ettei hän tiennyt miten oikein jaksaisi tänään tehdä saman. Oppilas joutui vastahakoisesti nyökkäämään pienesti ja lähti maleksivin askelin kulkemaan mestarinsa perässä, joka suuren kokonsa vuoksi ehti muutamalla askeleella leirin sisäänkäynnille. Aamun partio oli lähtemässä heidän kanssaan samaan aikaan ulos, ja Perhonviiksi tervehti kohteliaasti muita partion jäseniä, kun Ohdaketassu tyytyi vain katsomaan heidän suuntaansa, keltaisenvihreät silmät yhä unesta ristissä.
”Muistatkos mitä meillä jäi vielä reviiriltä tarkistamatta?” mestari kysyi kun he olivat astelleet leirin edustalla olevalle niitylle.
//Seljis, haluatko jatkaa Perholla tästä?
Irina~
Kastanjatassu ~ Lintuklaani
Kastanjatassu katsoi eteensä meripihkaiset silmät ihmetyksestä ammollaan. Vaikka heidän leiriään suojasi puoliksi palanut, puoliksi maahan lahonnut kaksijalkojen rakentama pesä, ei sen seinien sisäpuolelta pystynyt edes kuvittelemaan reviirin kauneutta ja kokoa. Tassujen alla oli vaaleaa hiekkaa, mikä jatkui rantakaistaletta pitkin molempiin suuntiin lähes silmänkantamattomiin. Hiekkaa leikkasi useamman puunmitan etäisyydessä kauniin vaaleansininen järvi, johon oppilas olisi halunnut rynnätä aurinkoista viherlehden päivää viettämään. Huurreturkki ei kuitenkaan sallinut sitä, tuo nimittäin tarpoi jo hiekkaisessa maastossa kauemmas leiristä ja järvestä, mikä johti siihen että Kastanjatassun piti kömpelösti loikkia mestarinsa perään että sai tuon kiinni. Oppilas oli avaamassa suutaan kysyäkseen mihin he oikein olivat menossa, kun kaksi Lintuklaanin soturia kävelivät heitä vastaan.
”Tervehdys, ette ole sattuneet näkemään Mustapentua? Se vintiö on taas karannut leiristä ja me olemme etsineet häntä koko aamun”, toinen sotureista, Roihumyrsky naukaisi ja nyökkäsi kohteliaasti Huurreturkille, joka ei vastannut eleeseen omalla nyökkäyksellä. Kastanjatassu tunsi turkkinsa pörhistyvän, oliko pentu karannut leiristä? Voisiko tässä olla hänen ensimmäinen virallinen oppilastehtävänsä, pennun jäljitys suurelta reviiriauleelta? Huurreturkki tuhahti ja heilautti korvaansa välinpitämättömänä.
”Eiköhän meillä oikeilla lintuklaanilaisilla ole tärkeämpääkin tekemistä kuin käydä oikein partioittain etsimässä sekaveristä pentua”, mestari murahti ja jatkoi rantakaistaleella tassuttelua, ottaen suunnaksi kivikkoisemman alueen. Oppilas katsoi kollin perään suu ammollaan, hän ei ollut uskoa korviaan. Oliko Huurreturkki todella niin välinpitämätön ja itsekeskeinen, että jättäisi pennun oman onnensa nojaan? Eikö ollutkin heidän tehtävänsä sotureina ja oppilaina auttaa muita klaanin jäseniä? Se aikaisempi innostus oli kaikonnut ja kolkko olo hiipi varpaita pitkin muualle kehoon. Minkälaisen julmurin hän oli oikein saanut mestarikseen? Kastanjatassu vilkaisi kahta muuta soturia, jotka näyttivät myös olevan ihmeissään klaanitoverinsa törkeästä käytöksestä.
”Jos ikinä saan pentuja ja yksikin heistä katoaa niin muistuta minua silloin etten valitse Huurreturkkia etsintäpartioon”, Hopeasielu puuhkahti Roihumyrskylle päätään pudistellen. Oppilas tunsi jostakin syystä myötähäpeää mestarinsa käytöksen vuoksi ja anteeksipyynnöt kahdelle soturille mumistuaan hän lähti löntystämään Huurreturkin pienenevän hahmon perässä. Ensimmäinen oppilaspäivä ei ollut todellakaan alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla ja Kastanjatassu pelkäsi, että se tulisi olemaan silkkaa alamäkeä tästä eteenpäin.
Seljis
Moikka Kuu! Saat 40p, koska tarina oli helppolukuinen ja tarpeeksi pitkä. Ja koska tuplapisteet, saat 80p.
Heippa Possu! Koska tarina oli tarpeeksi pitkä, saat 30p, ja koska 30 x2 on 60, saat 60p.
Moikka Cherries! Tarinasta saat 40p, koska teksti oli helppolukuista. Ja tuplapisteet joten 80p:)
Cherries
Kirsikkapentu, Liljaklaani
Kirsikkapentu makasi sammalpedillään, pentutarhassa. Hän tutkiskeli tylsistyneenä kuivaa lehteä, joka oli jotenkin päätynyt pesään. Aurinkohuippu oli tullut ja mennyt, muttei Kirsikkapentu halunnut mennä ulos.
“Menisit nyt ulos…”, Haapasade maanitteli.
“En mene!”, Kirsikkapentu huudahti. Hän katseli ulos, missä muut pennut leikkivät.
*Milloin minusta tulee oppilas?*, naaras mietti. Pentu nousi istumaan.
“Milloin minusta tulee oppilas?”, Tämä kysyi Haapasateelta.
“Olet melkein kuusi kuuta vanha. Vielä puoli kuuta, sitten!”, oranssin ja valkean kirjava naaras naukaisi lempeästi. Kirsikkapentu nousi makuusijaltaan. Hän tassutti ulos.
“Menen… Tekemään jotain.”, pentu naukaisi ottoemolleen, ja käveli pois. Hän istahti leiriaukiolle. Hän kuuli muiden pentujen äänet. Mutta naaras vain istui. Hän katseli taivasta, ja pilviä.
*Tähtiklaani on jossain tuolla. Se varjelee minua. Se varjelee kaikkia.*
Kirsikkapentu alkoi sukia itseään. Kun hän pääsi korvien kohdalle, hän tunsi pienen loven.
*Ai… Se lovi. Olin unohtanut sen. Mistähän se on tullut?*, hän mietti itsekseen. Sitten hän nousi ylös, ja meni hakemaan hiiren tuoresaaliskasasta.
*Voisin viedä toisen hiiren Haapasateelle…*, hän tuumi ja otti toisenkin hiiren. Sittenn hän kiiruhti pentutarhalle.
//Vähän tylsä ja lyhyt, muttaku tuplapisteet nii oli PAKKO :D