Tänne tulee kaikki tarinat, kannattaa ensin kirjoittaa tarina esim. Docsiin koska kommenttikentällä on paha tapa poistaa joitain kommentteja itsekseen. Jokaisesta tarinasta saat 25-50p (pistettä) joita voit käyttää kaupassa. Eipä siinä muuta, kirjoittamaan vaan!
Sivu latautuu
Tervetuloa KK:seen, soturikissaroolipeliin jossa voit seikkailla Lilja- tai Lintuklaanin parissa. Toivottavasti viihdyt hyvin!
Kuu
Liljaklaani – Katajahalla
Katajahalla istui metsässä sammaleisen kiven päällä. Hän yritti kerrankin olla vaipumatta ajatuksiinsa ja kuunteli metsän ääniä ja haisteli metsän hajuja. Kuitenkin ajatukset lipuivat koko ajan hänen mieleensä vaikka hän kuinka oli yrittänyt vältellä niitä. Miksi Sammakkotassu oli vihannut häntä niin paljon sen yön jälkeen? Mitä hän oli aikomassa sanoa ennen kuin hän oli kuollut? Jos pinnistelin muistiani, muistin että hän oli ollut mukana sinä yönä. Tiesiköhän hän mitä silloin oli tapahtunut? Ravistin itseni ajatukset pois. Loikin metsässä. Näin kauempana lammikon. Juoksin sen luokse ja join. Nostin kuononi lammikosta ja näin lammikosta heijastavan Sammakkotassun! ”Sammakkotassu?!”minä sanoin kimeällä säikähtäneellä äänellä. ”Hei sisko”
Seljis
Hei Irina ja kiitos tarinasta! Saat 40p, koska tarina oli helppolukuista ja siinä tuli näkyviin Kastanjatassun luonne. Voit kirjottaa sen Perhonsiiven ja Ohdaketassun reviirikierroksen loppuun jos haluut :). Mukavaa päivänjatkoa!
Irina~
Kastanjatassu ~ Lintuklaani
Kastanjatassu yritti parhaansa mukaan välttää mestarinsa Huurreturkin pistelevää katsetta, kun kolli tarkasteli uutta oppilastaan korvantupsuista varpaisiin saakka. Kastanjatassu luimi korviaan ja nielaisi hermostuneena, tämä tuntui jonkinlaiselta testiltä minkä hän tiesi jo reputtaneensa. Mestarin katse kertoi tarpeeksi, kieli ilmoille tuon tyytymättömyyden tilanteeseen jo ennen kuin kolli päästi ’tsk’-ääneltä kuulostaneen tuhahduksen.
”En voi uskoa, että Purotähti antoi minulle ensimmäiseksi oppilaakseni puoliverisen katin, joka vapisee kuin haavan lehti jo ennen kuin olemme edes päässeet ulos leiristä! Voi Tähtiklaani, mitä minä olen oikein tehnyt ansaitakseni tämän maanvaivan?” harmaavalkea kissa jupisi itsekseen, kuitenkin niin kovaan ääneen, että Kastanjatassu kuuli tuon kyllä. Oppilas laski katseensa omiin tassuihinsa ja puri hammasta. Nimittely ja ivanteko sattuivat, mutta hän ei voisi antaa sen keskeyttää ensimmäistä oppilaspäiväänsä. Päivää, kun hän viimeinkin pääsisi opettelemaan miten pystyisi olemaan klaanilleen hyödyksi ja maksamaan takaisin sen kaiken turvan ja huolenpidon, mitä se oli suonut kollin pentuaikana. Eikä hän todellakaan rupeaisi väittelemään Huurreturkin kanssa, vaikka häntä kuinka ärsytti ja sattui vanhemman kissan puheet. Hän osasi arvostaa korkeampiarvoisia ja uskotteli itselleen mestarilla olevan vain huono päivä, mitä nyt purki uuteen oppilaaseensa.
”No, ajattelitko istua siinä koko päivän tyhjänpanttina? Eiköhän lähdetä”, harmaavalkea kolli äyskähti ja nousi tassuilleen, ollen jo hetkessä leirin suuaukolla. Kastanjatassu nousi myös jaloilleen ja kipitti mestarinsa perään, sillä tuo ei selvästikään jäänyt oppilastaan mihinkään odottamaan. Vaikka aamu ei ollutkaan alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla, kutisi oppilaan vatsanpohjassa silti jännitys, kun hän astui ensimmäistä kertaa elämässään leirirajojen ulkopuolelle.
//Seljis, ajattelitko jatkaa Ohdakkeen tarinaa vai saanko kirjottaa Perhon ja Ohdakkeen loppu reviirikierroksen?
Seljis
Hei Kuu ja kiitos ihanasta tarinasta! Saat tarinasta 35p, koska tarinassa tuli esiin selvästi Katajahallan luonne ja teksti oli helppolukuista!
Salaatti🥬🥬
Moi cherries! Kiitos tarinastasi, se oli helppo lukea ja oikein kauniisti kirjoitettu, 35p. (PS. Kaikille joiden mielestä sivut näyttää oudoilta, vanhat viestit on nyt erillisillä sivuilla ja mitä uudempi viesti sitä ylempänä se on. Jos haluat nähdä vanhimpia viestejä, ne löytää sen kommenttikohdan yläpuolella olevasta nappulasta ”vanhemmat kommentit”)
Seljis
Moikka Possu! Saat tarinastasi 25 pistettä, koska se oli aika lyhyt ja sisälsi muutaman kirjoitusvihreen, eikä siinä tapahtunut hirveästi mitään.
Cherries
Huomentassu, Lintuklaani
Käärmetassu katseli minua hämmästyneenä. *Voi ei voi ei…*.
“Itse asiassa… Unohda koko juttu.”
Kaksikko katseli toisiaan punastuneena.
“Okei…” Käärmetassu naukui. Huomentassu käveli makuusijaansa kohti.*Miksi olen tällainen!?* Hän mietti. Hän kyllä oli ihastunut Käärmetassuun, muttei hän sitä voinut kertoa. *Nyt hän pitää minua outona…* Kilpikonnakuvioinen naaras ajatteli huokaisten. Hän meni makuusijalleen makaamaan. Huomentassu ei kuitenkaan saanut unta. Hän kieri makuusijallaan. Yhtäkkiä hän huomasi toisen silmäparin auki. Se oli Käärmetassu. Oppilaat katselivat toisiaan. Sitten Käärmetassu käveli Huomentassun luokse.
“Tulisitko kävelylle?” Ruskeat silmät katselivat syaaneja.
“O-okei…” Huomentassu naukaisi punastuen. Kaksikko meni ulos kuunvaloon, ja sitten järven rantaan. Kuunvalo valaisi Käärmetassun naaman. *Hän on todellakin komea…* Kilpikonnakuvioinen naaras käänsi katseensa järveen. Hän näki kaksi kissaa, hänet, ja Käärmetassun vierekkäin. *Kuin unta…* He katselivat toisiaan. Kumpikin punastui. Sita katselua kesti pitkään. Sitten, vihdoin Huomentassu sanoi jotain:
“Ööh… Ehkä meidän pitäisi mennä nyt leiriin.” Käärmetassun naama oli taas peruslukemilla.
“Joo.”
Huomentassu makoili vieläkin makuusijallaan. *Onneksi huomenna on vapaapäivä, en mitenkään voisi harjoitella. Olen koko päivän nukkumassa tai… Käärmetassun kanssa.* Naaras katseli pesän suulle. Auringon säteet tulvivat sisään. *Onkohan Käärnetassulla vapaapäivä?* Naaras mietti. Pian hän kuuli heräilevien kissojen ääniä. Kohta hän oli ylhäällä, istumassa leiriaukiolla. Syaanisilmäinen naaras haukotteli, ja katseli ympärilleen. Melkein koko leiri oli ulkona. Sitten naaras näki metsästyspartion tulevan leiriin. Käärmetassu tuli sen mukana. Hänellä oli pulska hiiri mukanaan. Ruskeasilmäinen kolli pudotti hiiren maahan, ja naukaisi:
“Haluatko syödä kanssani?”
“S-selvä.” *Pitääköhän hän minusta?!* Kissat söivät hiirtä. Kun saalis oli viimeistelty, Huomentassu sanoi:
“Taidan nyt mennä nukkumaan…” *Ääh! Miksi rikon tunnelman aina!?*
Possu🐖🐷🐽
Käärmetassu- lintuklaani
Käärmetassu oli syömässä lintua.
#onpa käärmetassu komea#
Huomentassu ajatteli punastuneena.
Huomentassu ei ehtinyt syödä lintuansa loppuun kun kurkiviiksi jo huusi
”Huuuooomentaaasssuuu!!!!”
Huomentassu pyöräytti silmiänsä ja meni oppitunnille.
#voi huomentassua#
Käärmetassu ajatteli.
Illalla huomentassu tuli takaisin.
Huomentassu katsoi käärmetassua ja lopulta herätti tämän
”Olen ihastunut sinuun”
Huomentassu kuiskasi .
Käärmetassun suu lonksahti auki
//Cherries jatkaa
Kuu
Katajahalla – Liljaklaani
Olin taas uponnut omiin ajatuksiini. Hätkähdin ajatuksistani kun kuulin jonkun huutavan nimeäni. Katseeni oli etäinen kun käänsin katseeni kissaan. Se oli parantaja. ”Taasko sinä olit omissa ajatuksissasi?”hän kysyi. Nyökkäsin ujosti ja siirsin katseeni taivaalle. ”Tänään on todella kuuma, hakisitko vanhuksille märkää sammalta?”hän kysyi. Nyökkäsin taas sillä puhuin vain jos oli pakko. En pitänyt vanhuksista sillä he katsoivat minua aina oudosti. He muistivat minut ajoilta jolloin olin vielä se ”vauhdikas ja villi pentu” joka oli yhdessä yössä muuttunut ihan oudoksi. Niinpä kiirehdin hakemaan märkää sammalta heille.
Kannoin märkää sammalta joka kasteli kaikki rintakarvani ja leukani. Laskin sen vanhusten pesän lattialle. He katsoivat minua taas oudosti! Vihasin sitä enkä minä itsellään tiedä mitä sinä yönä tapahtui. He eivät edes kiittäneet minua vedestä kun alkoivat juoda joten lähdin pesästä ja menin polttavaan auringon paisteeseen lämmittelemään ja odottamaan karvojeni kuivumista. Sitten vaivuin taas omiin ajatuksiini. Muistin kuinka sinä yönä turkkini oli haissut aivan kammottavalta! Joskus minä näin epämääräisiä välähdyksiä mutta en tiedä mistä ne johtuivat. Ja joskus minua pelotti että kaikki pitävät minua kummajaisena eivätkä pidä minusta koska olen tämmöinen outo. Ja luultavasti se oli totta koska kuka pitää muka semmoisista kuin minä?
Salaatti🥬🥬
Kiitos hienosta tarinasta Cherries ❤️! Tarina oli helppolukuista ja siinä tuli selvästi esille Kirsikkapennun luonne, saat tarinasta 35 pistettä!
Salaatti🥬🥬
Laitan vielä kaikkien oppilaiden mestarit tänne!
Lintuklaani:
Käärmetassu – Hopeasielu (NPC)
Huomentassu- Kurkiviiksi (NPC)
Liljaklaani:
Ohdaketassu – Perhonviiksi
Sulkatassu – Omenasade
Jos hahmosi mestarin nimen perässä on NPC mestari todellakin on NPC ja löydät NPC:den lyhyet esittelyt kirjoittajat ja heidän upeat hahmonsa-sivun alalaidasta! Ilmoitathan myös jos oppilaasi on väärässä klaanissa/ei ole tällä listalla!
Cherries
Kirsikkapentu istui pentutarhassa. Hän katseli ulos. *Liljaklaanissa ei ole ketään muuta pentua… Ja en minä oppilaille voi puhua. He luulevat minua oudoksi, koska en ole klaanisyntyinen. Miksi en voi olla klaanisyntyinen? Epäreilua!* Harmaa naaras käveli ulos, ja otti tuoresaaliskasasta pienen hiiren. Sitten hän meni leirin reunaan syömään. Hän näykkäisi hiirtä, muttei hänellä ollut nälkä. Hänen ajatuksensa olivat muualla. Hän vei hiiren oppilaiden pesän eteen, ja asetteli sen niin, ettei näykkäisyjälkeä näkynyt. Oppilaat luulisivat, että joku olisi tuonut sen heille. Sitten hän meni takaisin leirin reunaan, ja mietti. *Miksi… Miksi olen olemassa? Jos minusta ei pidetä, koska en ole klaanisyntyinen. Miksen karkaa? No, en osaisi elää yksin. Minulla ei ole tarkoitusta klaanissa! Minulla ei ole ystäviä! En osaa mitään!* “Miksi edes olen Liljaklaanissa!?” Kirsikkapentu tajusi sanoneensa viimeisen lauseen ääneen. *Kuuliko kukaan?* Hän katseli ympärilleen. Kukaan ei ollut hänen lähellään. *Mitä jos… Menen ulos? Menen tarpeidentekopaikan tunnelista.* Harmaa naaras meni ulos. “Yh, mikä haju!” Hän valitti hiljaa. Sitten hän katsoi ympärilleen. “Wau…” Naaras ihmetteli. Hän meni eteenpäin. *Pysyn täällä vain hetken… Vaikka haluan tutkia, en sentään riko soturilakia kovin pahasti.*
Kirsikkapentu käveli tarpeidentekopaikan tunnelista pois. Hän oli ollut ulkona vain hetkisen. *Kukaan ei näytä huomanneen. Onneksi.* Sitten naaras käveli takaisin pentutarhaan. Hän oli väsynyt pienestä retkestään. Hän kaatui makuusijalleen, ja vaipui uneen.
//Joku liljasta jatkaan?
Seljis
Hei Irina! Kiva, kun oot niin aktiivinen täällä! Saat tarinasta 35 pistettä, koska se on helppolukuista ja osaat kirjoittaa lähes yhtä hyvin kuin oikea kirjailija! En ihmettelisi, jos sinusta joskus sellainen tulisi.
Irina~
Ohdaketassu ~ Liljaklaani
Ohdaketassu joutui siristelemään silmiään yrittäessään etsiä Pilvipuun huippua, mutta auringonsäteet, jotka siivilöityivät oksien välistä estivät sen. Lisäksi, jos hän olisi taittanut niskaansa enää yhtään taaemmas, se olisi varmasti katkennut. Oppilas ravisti päätään laskiessaan katseensa takaisin omalle korkeudelleen, samalla ravistaen lopunkin turkkinsa. Hän oli yhä joiltakin paikoin märkä, vaikka äsken juostu matka, auringon lämmin paiste ja kevyt tuulenvire olivatkin saaneet turkin suurimmalta osalta kuivaksi. Hän ei olisi ikinä voinut uskoa joutuvansa uimaan ensimmäisenä koulutuspäivänään, mutta jos niityn halusi läpäistä, oli uiminen kai pakko. Onneksi vesi ei ollut kamalan syvää ja hän oli ylttänyt koskettamaan varpaillaan joen hiekkaista pohjaa. Olisikin ollut aika noloa hukkua ensimmäisenä koulutuspäivänä.
”Minä opetan sinut sitten kiipeämään täällä myöhemmin”, Perhosviiksi naukaisi hymyillen, saaden Ohdaketassun kääntämään katseensa puusta mestariinsa. Hän nyökkäsi ja upotti kyntensä hetkeksi nurmikkoon, kuin testatakseen niiden terävyyttä. Kiipeily ei voisi olla kamalan paljon vaikeampaa opittavaa kuin uiminen, eihän? Hän vielä nopeasti vilkaisi puuta ja ajatteli itsensä istumassa sen korkeilla oksilla. Sieltä näkisi varmasti koko heidän reviirinsä ja auringonpesänkin!
”Minne menemme seuraavaksi, Lintuklaanin rajalleko?” Ohdaketassu kysyi hieman salakalavasti, sillä hän uskoi koko reviirikierroksen mielenkiintoisimman ja odotetuimman kohdan olevan seuraavana heidän tarkistuslistallaan. Oppilas ei malttanut pysyä aloillaan, vaan hänen häntänsä kiemurteli maata vasten innokkaasti. Pääsisikö hän näkemään mahdollisesti Lintuklaanin soturin, tai vielä parempaan, voisivatko he joutua rajakahakkaan? Perhosviiksi hymähti hymyillen ja tuon terve keltainen silmä välähti ilkikurisesti.
”Sen näet sitten!”
Seljis
Perhonviiksi ~ Liljaklaani
Katsahdin alas pieneen kilpikonnakuvioiseen kolliin. En ollut koskaan aiemmin ollut mestarina, joten en oikein tiennyt mitä minun täytyisi tehdä. Yritin muistella ensimmäisiä hetkiäni oppilaana, jotka eivät olleet kylläkään menneet kovin hyvin. Yhtäkkiä muistin. *Reviirikierros!*
”Menemme tänään reviirikierrokselle”, vastasin Ohdaketassulle hymyillen.
”Kiva!” Ohdaketassu vastasi.
”Mennään!” huudahdin ja lähdin leirin suuaukolle, Ohdaketassu perässäni. Poistuttuamme leiristä tiheään mäntymetsään, sanoin Ohdaketassulle:
”Vien sinut ensiksi Pilvipuulle.”
”Selvä”, Ohdaketassu sanoi.
Lähdin kulkemaan pientä polkua, joka johtaa niityn reunaan. ”Tässä on niitty”, maukaisin. Ravasin pienen niittykaistaleen läpi joelle, Ohdaketassu perässäni juosten. ”Meidän täytyy uida joen yli”, sanoin, odottaen Ohdaketassun reaktiota.
”Uida?! Eikö se vesi ole.. Kylmää ja märkää!” Ohdaketassu vastasi hieman järkyttyneenä.
*Arvasin, että hän vastaisi jotenkin noin.. Miksi kaikki oikeen vihaavat vettä ja uimista?*
”Ei se ole ollenkaan kylmää!” naurahdin. Pulahdin virkistävän viileään veteen, nauttien uimisesta. Ohdaketassu tuli perääni, aluksi hieman epäillen. Veteen laskeutuessaan hän irvisti hieman veden märkyydestä ja viileydestä. Uin joen yli ja nousin rantaan. Ohdaketassun päästessä joen toiselle puolen, autoin hänet rantaan. Ravistelin turkkini kuivaksi ja käännyin katsomaan nuorta kollia. ”Nyt, yritä pysyä perässä!” huudahdin hänelle ja lähdin juoksemaan niin nopeasti kuin pystyin niityn läpi, Ohdaketassu perässäni. Jarrutin metsän laitaan. ”Olemme pian perillä”, sanoin kollille hänen saapuessa vierelleni. Ohdaketassu nyökkäsi. Ravasin Ohdaketassun kanssa metsän läpi Pilvipuulle. ”Perillä!” sanoin tyytyväisenä. Yritin katsoa vanhan puun latvaan, mutta en onnistunut, koska Pilvipuu on parisen kymmentä metriä korkea. ”Se on iso!” Ohdaketassu hämmästeli.
”Se on monta sataa vuodenaikaa vanha”, naurahdin. ”Oma ensimmäinen reaktioni siihen oli samanlainen.”
//sry jos Ohdaketassun luonne ei ollu tossa oikeenlaine, en nimittäin oo hirveen hyvä kirjottamaan/ropettamaan muitten hahmoill
Salaatti🥬🥬
Helou Irina ❤️! Säpä oletkin aktiivinen, se on kiva! Saat tarinasta 40, koska olet selvästikkin ottanut selvää Perhonviiksen luonteesta+ulkonäöstä ja tekstikin on muuten helppolukuista! Ja seljis pyysi että hän jatkaa tarinaa tuosta mielellään
Irina~
Ohdaketassu ~ Liljaklaani (taisi ekasta tarinasta puuttua nimi, hups)
”Ohdaketassu, täällä näin!”
Ohdaketassun korvat kääntyivät ennen hänen katsettaan edellisillalta tutun naaraan äänen suuntaan. Perhonviiksi tallusteli häntä kohti sotureiden pesältä päin, valkea raidallinen turkki suorastaan säteillen auringonpaisteessa. Oppilas nousi tassuilleen ja tassutti mestariaan vastaan puuhkamainen häntä pystyssä, nyökäten tuolle tervehdyksen. Perhonviiksi oli suurikokoinen, joten Ohdaketassu ylsi tuota juuri ja juuri lapoihin asti. Hän oli ollut nimitysseremoniassaan tyytyväinen mestarivalintaansa, vaikka ei Perhonviiksestä paljoa tiennytkään. Naaraan suuri koko oli kuitenkin tehnyt häneen vaikutuksen ja oppilas ajatteli tuon olevan varmasti hyvä taistelija, joka nyt opettaisi kaiken tietämänsä Ohdaketassulle.
”Huomenta Perhonviiksi. Mitä meillä olisi luvassa tänään?” Ohdaketassu naukui kysymyksen ja jäi vihreät silmät tapittaen katsomaan mestariaan, tuntien jännityksen kareilevan niskavilloissaan. Pian hän pääsisi ensimmäsitä kertaa elämässään leirin ulkopuolelle!
//Seljis, haluatkos jatkaa tästä?
Salaatti🥬🥬
Taas teen samaan tarinoiden tarkistuksen koska 1. Se on kätevänpää ja 2. Se on yhä kätevämpää
Moi Irina ❤️! Todella hieno ja siististi kirjoitettu tarina, NPC-hahmot ovat todella tulossa heti kun aikaa on, ja mestarisi voisi olla Seljiksen hahmo Perhonviiksi, jotta saat tarinat etenemään! Saat myös tarinasta 40p (tarkennuksena vain että kun voi saada 25-50p, 40 on todella hyvä koska 50 olisi nyt huomattavan mahtava tarina, varmaan erin hunterin itse kirjoittama lol ja muutenkin yli 40 tulee yleensä vain pitkäaikaisille jäsenille) jotka lisään kirjoittajat-sivulle heti kun ehdin!
Moikka possu ❤️! Kiva ensimmäinen tarina, onnistuitkin tapaamaan hahmon toisesta klaanista. Juuri nyt ei ole chattia/juonittelupaikkaa, mutta tulevaisuudessa toivoisin että kysyisit hahmon kirjoittajalta luvan ennenkuin laitat heidät rikkomaan soturilakia. Tämän kerran se ei kuitenkaan haittaa koska et varmaan tiennyt ja saat 25p. Nimitän sinulle mestarin mahdollisimman pian. Siihen asti voit käyttää mitä vain nimeä mestaristasi.
Possu🐖🐷🐽(oven sausage girl hopeapolusta)
Käärmetassu- lintuklasni
#hirveän nihkeä hiiri#
Käärmetassu ajatteli yrittäen saada edes pienen palan hiirestä pois.
”Kirottu hiiri”
Käärmetassu sanoi
”Terve, olen sulkatassu”
Kissa jota käärmetassu tuntenut sanoi
”Moi, minä olen käärmetassu” käärmetassu sanoi hiutan uhkaavasti
”Minä taas sulkatassu liljaklaanista ja tulin salaa lintuklaanin reviirille etsimään sulkia”
”Tiesitkö että se on kiellettyä”
Käärmetassu sanoi mutta kissa oli kadonnut
Irina~
Aurinko paistoi sinivalkoisella taivaalla ja lämmitti vähän turhankin paljon Ohdaketassun paksua turkkia. Hän oli siirtynyt leirin laitamalla kasvavan puun varjoon välttääkseen lämpöhalvauksen, kuten oli moni muukin klaanilainen tehnyt. Kissat odottelivat Liljaklaanin varapäällikön saapumista leiriaukealle jakamaan päivän partioita ja vain muutama uppiniskainen yksilö oli suorassa auringonpaahteessa leiriaukion keskellä odottamassa käskynjakoa. Ohdaketassu oli kuullut muutaman vanhemman soturin hänen lähellään huokaisevan nuorempien kissojen hiirenaivoista käyttäytymistä, sillä tuolla ’urhealla’ käyttäytymisellä he joutuisivat vain parantajalle lisätyötaakaksi, kun saisivat auringonpistoksen.
Ohdaketassu siristi vihreitä silmiään välttääkseen sokaistumisen, kun vahva tuulenvire ravisutti hänen yläpuolellaan kasvavan puun oksastoa, heilutellen lehtiä – ja näin varjoa – pois auringon tieltä. Hän ei millään malttanut istua siinä aloillaan, vaan halusi jo päästä tutkimaan Liljaklaanin reviiriä mestarinsa kanssa. Tänäänhän oli hänen ensimmäinen päivänsä oppilaana! Mestaria ja varapäällikköä ei kuitenkaan vieläkään näkynyt ja oppilas tunsi pienen ärtymyksen pistelevän ihollaan. Jos hän olisi tiennyt joutuvansa odottamaan näin kauan, hän olisi ihan mielellään jatkanut vähäiseksi jääneitä yöuniaan edes hetkellä.
//Eka tarina :’) En oikeen uskaltanut kirjoittaa kauheasti muista kissoista, kun npc-hahmoja ei ole näköjään vielä luotu, eikä Ohdakeella ollut mestaria. Toivottavasti kuitenkin kelpaa^^